Ryan Lifestyle

Sairastumiseni laittoi minut ajattelemaan paljon asioita syksyllä 2013.
Hakeuduin lukemaan paljon melanoomasta ja tajusin, että se on erittäin yleinen, minä sain paljon enemmän tietoa vertaistukiryhmästä, jossa edelleen olen mukana. Tietenkin sinne mahtuu laidasta laitaan tapauksia, niin niitä surullisia ja lohduttomia kuin iloisiakin.

Huomasin myös, että moni oli enemminkin sairastunut henkisesti, kun olivat saaneet diagnoosin. Ei niinkään vielä tienneet, oliko vakavaa vaiko ei? Minä lukeudun niihin ihmisiin, että en ole ollut sairaslomalla, ellen todella ole sairas ja koko prosessin aikana olin sairas vain leikkauksen ajan eli muutaman päivän sairaalassa. Uskon vahvasti, että oma henkinen fiilis vaikuttaa myös fyysisesti.

Oma sairastumiseni käy minulla mielessä ainoastaan tutkiessani ihoani päivittäin peilin edessä ja useat arvet kehossani muistuttavat siitä sekä välillä vasemman käden puutuminen. Mutta mitä sitten, se on osa minua ja minun henkistä kasvuani. Ilman melanooma en ajattelisi asioita näin, kuin ajattelen tänään. Olen kiitollinen monista asioista elämässäni. Pienet asiat saavat minut iloiseksi. Huomaan nauttivani suunnattoman paljon rauhallisista aamun hetkistä katsellen hiljaista luontoa ja hengitän samalla syvään, olen elossa ja tunnen!

Tällainen oma henkinen kriisi myös syö voimavaroja sen verran, että oppii sulkemaan pahoilta asioilta korvansa. Olen saanut suodattimet korviini, en jaksa noteerata asioihin tai keskusteluihin, jotka eivät liity mitenkään minuun, perheeseeni tai ystäviini. Olen joutunut kohtaamaan avuliaana ihmisenä sen sairastumisen myötä, että omat henkiset voimani ovat rajalliset. Myös nykyään haluan ympärilleni vain ihmisiä, jotka todella ovat ystävyyden arvoisia. Vapaa-aikani on rajallinen ja haluan viettää pienetkin hetket oikeiden ystävien kanssa. Tämä ei siltikään tarkoita, etten omien ystävien murheitakin kuuntelisi, mutta en enää yritä pelastaa ja auttaa koko maailmaa, se on raskasta ja syö voimat!

Muutama sääntöni, joita yritän noudattaa:

1. Rakasta itseäsi ja lähimmäisiäsi
2. Kuuntele lähimmäisiäsi
3. Muista halata joka päivä perhettäsi!
4. Kehitä ja haasta iseäsi
5. Unelmoi!
6. Pohdi joka päivä, mitä kaikkea hyvää olikaan menneessä päivässä!
7. Nauti hetkistä perheesi kanssa, anna välillä itsellesi armoa!

-Rya

Olen 28-vuotias nainen, yrittäjä, 1,5-vuotiaan pojan äiti & vaimo. Sairastuin melanoomaan syksyllä 2013. Silloin syön kurialaisesti ravinto-ohjelman mukaan ja treenasin salilla vähintään neljä kertaa viikossa, luulin todella olevani elämäni kunnossa ja TERVE!

Sairastumiseni tuntui hassulta, sillä tunsin itseni fyysisesti täysin terveeksi. Oli syyskuu, kun sain töihin puhelun lääkäriltä. Ihmettelin, että mistä oli kyse, kun eihän hänen minulle kuulunut mistään soittaa ja olin unohtanut jo koko luomien poiston kuukautta aiemmin. Lääkäri kertoi, että yhdestä luomesta oli löytynyt melanooma ja minulle on varattava pikaisesti aika tutkimusleikkaukseen. Puhelun aikana olin niin pöllähtänyt, että en tajunnut yhtään, mistä oli kyse? En tiennyt, mitä tämä melanooma edes tarkoitti! Tein sen virheen, että katsoin Google:sta…

Kahden viikon päästä minulla oli hirmuinen pinkka tutkimuksiin aikoja ja kaikki aloitettiin leikkauksella. Minulta poistettiin rinnan alta löydösluomen kohdalta iho 15cm x 1-2cm varatoimena ja varjoaineiden mukaan poistettiin vasemmasta kainalosta 10kpl vartiaimusolmukkeita. Tämän poiston kohteen sain tietää aiempana päivänä, vaihtoehtoina olivat jompi kumpi nivunen tai jompi kumpi kainalo. Minulla kävi tuuri, että se oli kainalo ja vielä vasen.

Leikkaus meni hyvin ja kipuja ei hirmuisesti ollut tai ainakin minulla oli hyvät kipulääkkeet. Imusolmukkeiden poisto vaikuttaa tänäkin päivänä minun toiseen käteen, mutta vain välillä puutumisina.

Leikkauksen jälkeen alkoi sairaalassa kuukauden juokseminen; labroja, keuhkokuvaa, sisäelinultrausta, jne. Tuntui, että minusta terveestä nuoresta naisesta tehtiin sairas!

Tuntui todella pysäyttävältä ensimmäiset kerrat käydä sairaalassa, kun poliklinikalla luki sana ”Syöpä” ja samassa paikassa syöpää sairastavat kävivät ottamassa hoitoja eli sytostaatteja. Ajatukset väkisin aina pyörivät siinä, milloin minä olen tuolla sytostaateissa?

Leikkauksen ja kaikkien kokeiden jälkeen alkoi odotus, joka tuntui todella pitkältä. Sain kuulla olevani raskaana joulukuun alussa ja se pistikin pään pyörälle totisesti. En tiennyt, mitä ajatella! Jouduin odottamaan useamman viikon, jotta voin edes pohtia, mitä voin ajatella raskaudestani. Voinko edes pitää lasta? Jos joudunkin hoitoihin ja on valittava oma terveys?

Se oli muutama päivä ennen jouluaattoa, kun kuulin tulokset kirurgiltani. Imusolmukkeet olivat puhtaat. Sovimme, että saan keskittyä rauhassa raskauteen ja olla huolehtimatta sen enempää, näytti hyvältä, ettei syöpä olisi levinnyt imusolmukkeisiin tai sisäelimiin.

Kävin alkuun muutaman kuukauden välein kontrolleissa ja raskausaikana ei niinkään minua stressattu asialla. Kun poikani syntyi elokuussa 2014 sen jälkeen on poistettu toistakymmentä luomea ja vain yhdessä on ollut jonkin asteisia muutoksia. Vaikka käyn kontrolleissa edelleen ihotautipoliklinikalla kerran puoleen vuoteen, niin silti minut on todettu terveeksi ainakin toistaiseksi ja toivon, että melanooma ei uusiutuisi. Olen todella luottavainen ja yritän nauttia jokaisesta päivästä! 🙂

-Rya