Moikka maailma!

Olen 28-vuotias nainen, yrittäjä, 1,5-vuotiaan pojan äiti & vaimo. Sairastuin melanoomaan syksyllä 2013. Silloin syön kurialaisesti ravinto-ohjelman mukaan ja treenasin salilla vähintään neljä kertaa viikossa, luulin todella olevani elämäni kunnossa ja TERVE!

Sairastumiseni tuntui hassulta, sillä tunsin itseni fyysisesti täysin terveeksi. Oli syyskuu, kun sain töihin puhelun lääkäriltä. Ihmettelin, että mistä oli kyse, kun eihän hänen minulle kuulunut mistään soittaa ja olin unohtanut jo koko luomien poiston kuukautta aiemmin. Lääkäri kertoi, että yhdestä luomesta oli löytynyt melanooma ja minulle on varattava pikaisesti aika tutkimusleikkaukseen. Puhelun aikana olin niin pöllähtänyt, että en tajunnut yhtään, mistä oli kyse? En tiennyt, mitä tämä melanooma edes tarkoitti! Tein sen virheen, että katsoin Google:sta…

Kahden viikon päästä minulla oli hirmuinen pinkka tutkimuksiin aikoja ja kaikki aloitettiin leikkauksella. Minulta poistettiin rinnan alta löydösluomen kohdalta iho 15cm x 1-2cm varatoimena ja varjoaineiden mukaan poistettiin vasemmasta kainalosta 10kpl vartiaimusolmukkeita. Tämän poiston kohteen sain tietää aiempana päivänä, vaihtoehtoina olivat jompi kumpi nivunen tai jompi kumpi kainalo. Minulla kävi tuuri, että se oli kainalo ja vielä vasen.

Leikkaus meni hyvin ja kipuja ei hirmuisesti ollut tai ainakin minulla oli hyvät kipulääkkeet. Imusolmukkeiden poisto vaikuttaa tänäkin päivänä minun toiseen käteen, mutta vain välillä puutumisina.

Leikkauksen jälkeen alkoi sairaalassa kuukauden juokseminen; labroja, keuhkokuvaa, sisäelinultrausta, jne. Tuntui, että minusta terveestä nuoresta naisesta tehtiin sairas!

Tuntui todella pysäyttävältä ensimmäiset kerrat käydä sairaalassa, kun poliklinikalla luki sana ”Syöpä” ja samassa paikassa syöpää sairastavat kävivät ottamassa hoitoja eli sytostaatteja. Ajatukset väkisin aina pyörivät siinä, milloin minä olen tuolla sytostaateissa?

Leikkauksen ja kaikkien kokeiden jälkeen alkoi odotus, joka tuntui todella pitkältä. Sain kuulla olevani raskaana joulukuun alussa ja se pistikin pään pyörälle totisesti. En tiennyt, mitä ajatella! Jouduin odottamaan useamman viikon, jotta voin edes pohtia, mitä voin ajatella raskaudestani. Voinko edes pitää lasta? Jos joudunkin hoitoihin ja on valittava oma terveys?

Se oli muutama päivä ennen jouluaattoa, kun kuulin tulokset kirurgiltani. Imusolmukkeet olivat puhtaat. Sovimme, että saan keskittyä rauhassa raskauteen ja olla huolehtimatta sen enempää, näytti hyvältä, ettei syöpä olisi levinnyt imusolmukkeisiin tai sisäelimiin.

Kävin alkuun muutaman kuukauden välein kontrolleissa ja raskausaikana ei niinkään minua stressattu asialla. Kun poikani syntyi elokuussa 2014 sen jälkeen on poistettu toistakymmentä luomea ja vain yhdessä on ollut jonkin asteisia muutoksia. Vaikka käyn kontrolleissa edelleen ihotautipoliklinikalla kerran puoleen vuoteen, niin silti minut on todettu terveeksi ainakin toistaiseksi ja toivon, että melanooma ei uusiutuisi. Olen todella luottavainen ja yritän nauttia jokaisesta päivästä! 🙂

-Rya